Kaakkois-Aasia: Indonesia
Kurinalaisuus luo ryhtiä
Tämä koulu on erityinen. Yksi kurssitavoitteista on kurinalaisuuden kehittyminen. Kun jotkut oppilaat valittivat, miksi ohjelma on niin rankkaa, heille kerrottiin, että jollei koululla pärjää vuotta, miten sitten aikoo selvitä vaativammissa kenttäoloissa? Nämä nuoret todellakin harjaantuvat kohtaamaan kenttien haasteet. Ehkäpä siksi noin 90% lähetetyistä sinnittelevät, kunnes onnistuvat. Vahvin tuki onnistumiselle on kuitenkin sisäistetty rukouselämä. Aamurukoukset alkavat klo 4.00 ja niihin jokainen osallistuu, mikäli aikoo jatkaa opiskeluja.
Vuosikymmenten rukousketju
Toinen ominaispiirre koululla on 39 vuotta tauotta jatkunut rukousketju. Se
toimii 24/7 periaatteella. Kurssin aikana oppilaat vastaavat jatkuvuudesta
asuintupa kerrallaan.
Vuosikurssien välillä rukousketjusta vastaa koulun henkilökunta. Ilokseni kuulin GNN missioiden ja tukijoidenkuuluneenalunalkaenrukouslistalle! Kurssiviikkojen paastoperjantait harjaannuttavat oppilaita kurinalaisuuteen ja vielä ennen kurssin valmistumista kaikki hiljentyvät myös kolmen päivän paastoon. Silloin monille vahvistuu oma kutsumus.
“Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa …”
Pandemian aikoihin Indonesiaan alkoi syntyä netin kautta toimivia raamattukouluja. Kaikessa on toki puolensa, mutta etäopetus, vaikka tasokasta olisikin, ei voi koulia luonnetta. Ja juuri sitä tarvitaan vaikeiden yhteyksien takana vaativissa kenttäoloissa, joihin nuoret pioneerit lähetetään kuin lampaat susien keskelle. Mutta heillä on myös rukoustuki takanaan.
Tämä raamattukoulu tunnetaan pioneerien sitkeydestä vaikeista kenttäoloista huolimatta. Toki koululla hyödynnettiin myös etäopetusta viranomaisrajoitusten aikana. Mutta kun muut koulut sulkivat ovensa vuodeksi, silloinkin oppilaat pysyivät koululla. Opetus jatkui tiukkojen terveysrajoitusten puitteissa ja koulu pidettiin ulkopuolisilta suljettuna.
Millaisiin oloihin nuoret pioneerit sitten lähtevät?
Agus (31) lähetettiin vuonna 2021 Indonesian Kalimantanin etelärannikolla olevalle dajakki-heimon kylälle. Kyläläisiä sitoo shamanismi, voimakas noituus ja heimoperinteet. Ulkopuolisiin suhtaudutaan epäluuloisesti ja karttaen.
Siellä hän aloitti tyhjästä. Nyt monien vaikeuksien kautta kylälle syntyi pieni seurakunta, joka kokoontuu vuokratiloissa. Parhaillaan Agus rakentaa rukoushuonetta lahjaksi saamalleen tontille. Sunnuntaikokousten ohella hän kiertää tapaamassa uskoon tulleita sekä koettaa luoda suhteita kyläläisiin.
Noitavoimat vastassa
Alkuvaiheessa kylän shamaani lähetti noitavoimillaan Agukseen kivuliaan ja kutiavan ihottuman. Mikään lääkärin antama hoito ei tehonnut. Pari kuukautta kärsittyään Agus muisti Raamatusta, miten profeetta Elisa puhdisti lähteen heittämällä veteen suoloja. Siitä hän sai kipinän ja heitti uskossa kourallisen suolaa kylpyveteen. Uskon rukous auttoi. Hän parani vaivastaan voiden jatkaa työtänsä.
Henki uhattuna
Kylällä eräs nuorimies vihasi Agusta koska tämä oli evankelioinut hänen isoäitiään. Lopulta hän otti metsästyskiväärin ja meni parin kaverinsa kanssa ampumaan Aguksen, kun tämä asioi toiletissaan. Kaksi pamausta kuultuaan Agus kurkisti ikkunasta ja alkoi vapista. Hän tajusi olevansa kolmen miehen maalitauluna. Nämä ampuivat vielä kolmannen kerran
ja häipyivät paikalta luullen onnistuneensa. Ihmeen kaupalla Agus säästyi vahingoittumattomana. Myöhemmin kohdattuaan Aguksen elävänä kylällä, he päättelivät tällä olevan suuremman voiman kuin heillä itsellään.
Työ jatkuu
Vastuksista huolimatta Agus jatkaa rukoillen, että ihmisiä tulisi uskoon ja seurakunta kasvaisi todistukseksi kyläläisille, joita sitoo noituus ja prostituutio.
Häntä motivoi Apostolien 20. luvun jae 20:
“Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta”.
